20 tammikuuta 2013

onnenpäivä




Ajatelkaa. Tämä oli menossa kaatopaikalle, niin ruma se on ettei kukaan halunnut. 
Kaatopaikalle! Mikä pyhäinhäväistys! Riensin, riensin pelastamaan riemusta kiljuen. Tuli siis meille ja on se vaan upea, on. 

Annan sille hyvän kodin, ja annan kyllä näille kolmelle muullekin.



Neljä kärsinyttä parkaa. Ei ole sievästi pidetty, viilupinnat ovat kamalassa kunnossa. Ovat kyläkoulusta peräisin ja kylmässä varastossa kai oleskelleet vuosia, koska viilu on kauttaaltaan irti tai pilalla.




Runko on kuitenkin loistokamaa, jalat hiotaan kevyesti ja lakataan uudestaan. Koska istuinosan ja selkänojan viilupinta on pelastamattomissa, on vaihtoehtoina joko maalaaminen tai viilun uusiminen kokonaan, mihin ei uskalleta kokemuksen puutteessa ryhtyä. Maalataan siis vain selkänoja ja istuinosa, entisaikojen muistoksi jätetään jalat lakkapinnalle. Eli kuten tässä allaolevassa kuvassa:







Kyseessä siis on Ilmari Tapiovaaran vuonna 1946 suunnittelema Domus-tuoli, jos joku ei vielä tiennyt. Meidän tuolit ovat 60-luvulta ainakin myyjän kertoman mukaan. Vanhoja siis, mutta niin ajattoman kauniita! Ja aah, mikä perstuntuma.
Niisk. Melkein voisin vuodattaa yhden onnenkyyneleen näiden rähjäisten tuolipolojen vuoksi. 
Nyt ne on mun.


****

For once I got lucky. Found the Ilmari Tapiovaara`s Domus chairs almost for free. I`m soooo happy!


34 kommenttia:

  1. Liikutuin, niisk! Upeat ovat :)

    VastaaPoista
  2. tollasista löydöistä voi tirskauttaa yhden jos toisenkin onnen kyyneleen. onnea tuoleille ja niiden omistajille. :)

    VastaaPoista
  3. Jos jää joku käyttämättä niin täältä löytyy hyvä koti sille!!! :)
    Mieletön säkä käyny sulla kyllä! Onnea vain.

    VastaaPoista
  4. Vau! Hienot löydöt. Domus on kyllä kaunis tuoli ja mukava istua.

    VastaaPoista
  5. Oh, mikä löytö! Hyvän kodin sai tuolit, onnea uusille omistajille.:)

    VastaaPoista
  6. Ah, voisin vuodattaa sen onnenkyyneleen sun ja tuoliesi puolesta! Niin kauniita. Ja niitä kauniita tuoleja ja jakkaroita on maailma niin täynnä. Jos jotain keräisilin niin varmaankin tuoleja. Vaan sille keräilylle pitäisi olla paljon tilaa.

    Mulla meni kerran omaa ajattelemattomuuttani ohi täydellinen 50-luvun senkki. Ajattelin sen kaatopaikkareissusta kertovan lapun koskevan huomista ja hakevani senkin iltapäivällä. Silloin se oli kuitenkin jo lähtenyt matkaan. Vieläkin kirpaisee, kun ajattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aijai!! uskon totisesti, että potuttaa. mullahan oli jo sellainen senkki, mikä esiintyi aiemmassa blogissani, ja minä IDIOOTTI myin sen tilanpuutteessa pois 30 eurolla. järkyttävää!

      tuoleja minäkin keräisin mielelläni, allekirjoitan sanasi täysin!

      Poista
  7. Voi ihme, mä haluan että joku kertoo mulle mistä niitä tällaisia roskalavoja/esikaatopaikkoja löytyy!!! Urbaanilegendoja sanon minä... T: kateellinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin minäkin ajattelin, koska en oikeasti koskaan tee hyviä löytöjä. paitsi nyt. jotta että kyllä se sinunkin vuorosi vielä tulee! :)

      Poista
  8. Voi mahotonta mikä löytö! Ne vaan on niin komeat! Me saimme syksyllä kunnostettua vähän vastaavat vanhat koulutuolit, ei ihan Domukset, mutta samanhenkiset, joissa niissäkin sekä istuin että selkänojan viilupinta oli vaihtelevan huonossa kunnossa. Me päädyimme maalaan tuolit kauttaaltaan ja lopputulos oli kyllä odotettua parempi. Mieheni teki ison työn istuin- ja selkäosien kanssa, repsottavat viilut liimattiin ja aukkopaikat täytettiin huonekalukitillä, hiottiin ja tarvittaessa kitattiin ja hiottiin uudestaan, pintamaalin alle laitettiin pohjamaali ja pinta maalattiin pienellä vaahtomuovitelalla. Kun käsissä on noin upeat tuolit, kannattaa kunnostus tehdä hyvin ja ajan kanssa, ehdottomasti kannattaa! :)
    -piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä, ehdottomasti! näihin paneudutaan juuri sellaisella pieteetillä kuin ansaitsevatkin. :)

      Poista
  9. Oi, onni mikä tsägä tsägä duu! Mä niin tykkään/kuolaan noiden tuolien perään. Olet onnekas

    VastaaPoista
  10. Eikä!!!!!!

    Ei mulla muuta... ;)

    VastaaPoista
  11. Mahtavia! Mistä löysit moiset aarteet? Ja miks mä en ikinä törmää samanlaisiin aarteisiin, nyyh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. satuin bongaamaan netti-ilmoituksen kaksi minuuttia sen ilmestymisen jälkeen ja tartuin puhelimeen. minuutti myöhemmin ja nuo eivät olisi minun, myyjä oli nimittäin saanut puhelumme aikana kuusi yhteydenottoa muilta kiinnostuneilta. haaa! :D

      kyllä sinäkin vielä löydät, usko vaan! ei mullakaan koskaan aiemmin ole käynyt tällainen munkki. ja tuskin toiste käykään. ;)

      Poista
  12. Kiitos kaikille, olo on totisesti onnekas! :)

    VastaaPoista
  13. Hieno löytö? Oletko siis tuon viimeisen kuvan tuolin jo itse kunnostanut, vai mistä löytänyt?

    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis ei, vaan viimeinen kuvan googlesta napattu, linkki oikeana osoitteeseen löytyy kuvan alta. :) Kuvassa on nahalla verhoiltu domus, tarkoitin että samaa värimaailmaa haetaan näihin meidän tuoleihin.

      Poista
    2. Katopa, oli niin turkasen pienellä tuo lähde, ettei meinannut mobiililaitteella erottua, vaikka sanoit. Kiitos.

      -Paula

      Poista
  14. Oivoi! Onnea, onnea!!! Mahtavuutta!

    VastaaPoista
  15. Toisen romu on toisen aarre...onne upeasta löydöstä! Ja mä en kyllä ymmärrä kenelle tuollaiset aarteet on romua. Mukavaa viikkoa ja intoa kunnostukseen!

    VastaaPoista
  16. Hienot!!! Ei sole ko lyyä viilua reikäkohtiin ja liimaa alle jos repsottaa ja sit puristukseen. No ei, jäi itelä entisöintikoulu kesken niin en ihan asiantunitja ole =D (ainakaan livenä näkemättä...)Mut toi verhoiluhan ei mikään kauhian vaikia homma ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhia, ei me missään nimessä aiota edes yrittää noiden verhoilua. Maalataan siis istuinosa ja selkänoja mustaksi, kuva oli esimerkkinä vain siitä, miltä kaksivärinen Domus näyttäisi. Vaikka ihanahan se nahkaverhoiltukin olisi. ;)

      Poista
  17. Wau! Nuo on kyllä hienot tuolit, ei voi muuta sanoa!

    VastaaPoista
  18. Mielettömän upea löytö, voi kun sattuis omallekki kohalle joskus moinen onnenkantamoinen :)

    VastaaPoista
  19. Uskomaton tuuri sinulla! Minä olen hävittänyt yhden String -hyllyn ja vieläkin harmittaa.

    VastaaPoista
  20. Ai että, tuollaisia löytöjä ei voi kuin ihmetellä ja ihailla!

    VastaaPoista
  21. Ooh mikä tuuri!! Onnittelut mahtilöydöstä!

    VastaaPoista
  22. Voihan hitsit minkä ihanan niihin täältä löysinkään. Ihan mielettömän kauniit tuolit nyt teillä <3 Pysyn matkassa mukana jatkossakin, senverran mielenkiintoisia juttuja löysin heti ensikerralla.

    VastaaPoista
  23. Doh, jengi on kyllä välillä ihan pihalla kun tommosia heittää menee! Mutta, kuten sanonta kuuluu: toisen roska on toisen aarre :) Mun yks kaveri kans löysi vanhan samettipäällysteisen nojatuolin roskalavalta. Ite vielä odottelen niiden hyvien löytöjen tekemistä, tähän mennessä on tullu bongattua vaan semmosia vintagematkalaukkuja roskalavoilta.

    VastaaPoista

kiitos jäljestäsi!