25 marraskuuta 2014

tuhat tumman sävyä / a thousand dark shades








En saa millään tarpeeksi makuuhuoneemme seinästä. Se on ihmeellinen! Varsinkin näin pimeään vuodenaikaan seinän sävy tuntuu muuttuvan kymmenen minuutin välein. Toki kuvien muokkauskin vaikuttaa siihen mitä ruudulla näette, mutta vakuutan että muutos on ihan silmälläkin nähtävä.

Vaikka kärsinkin infernaalisesta kaamosväsymyksestä ja sanovat että valoterapia piristää, mä viihdyn parhaiten just tässä huoneessa. Nukkumassa. Haha. 

// I just love the changing shades on our bedroom wall. 



20 marraskuuta 2014

vielä eteisestä / about the hall












Olisko tää nyt melkein valmis sitten? Niin aattelin, kun olen jo pari viikkoa kokenut ettei mitään tarvitse vaihtaa eikä siirtää.
Tuohon lattialle olisi vielä hakusessa punasävyinen persialaismaton tyylinen matto, siihen asti katsellaan tuota sangen rauhatonta Ikean mattoa.
Kattolistat puuttuvat varmaankin vielä pitkään, koska kattoa joudutaan laskemaan muutama sentti alaspäin jotta saadaan pinnassa kulkevat vesiputket piiloon sekä upotettavat spotit asennettua. Samalla päästään eroon tuosta punertavan sävyisestä kattopaneelista, hyi.

Kolmannessa kuvassa vilahtaa nykyiset vaatekaapit. Niiden sisältä löytyy myös talon sähkökeskus ja talon isännän työkalut, joten kaappi on siinä ja pysyy. Suunnitelmana on katonlaskemisoperaation yhteydessä maalata runko valkoiseksi ja korvata nykyiset ovet joko OSB-levyillä tai paksulla koivuvanerilla; vanhoja ovia ei voi jättää koska kattoa laskiessa ylemmät ovet eivät enää aukea. Mietiskelin tuossa sitäkin, osattaisiinko nikkaroida tuohon koivuvanerista ihan liukuovet, mulla on vähän ikävä edellisen kodin kaunista vaneriliukuovea.

Takaseinältä löytyy köyhän naisen Playtype-juliste, eli ronskisti ikean kehyspahville maalattu K-kirjain. Tummat vihreät on nyt niin niin ihania, ja muutenkin tummat ruskean ja punaisen sävyt.



//we have almost finished our hall. Few more things has to be done tho; later we are renewing the ceiling, adding lighting and changing the cabinet doors. And I´m searching for the perfect persian rug for the floor! This Ikea`s version is making me restless.



08 marraskuuta 2014

case portaat






Lauantaita! Siivouspäivän kunniaksi uskaltauduin kuvaamaan näitä muitakin kulmia kodistamme. Tässäpä ovat meidän kotia aika lailla hallitsevat portaat, jotka pitäisi piakkoin vaihtaa toimivampaan versioon. Kaiteiden raot ovat kuulemma liian isot, samoin askelmien välit, joten kaikki on siis kai purettava vaikka runko ja askelmat hyväkuntoisia ovatkin.

Tällainen "avomallin" portaikko halutaan kuitenkin uudestakin versiosta - haaveilen simppelistä, valkoisesta ja metallisesta portaikosta pinnamallin kaiteilla, ilman erillisiä tolppia. Puinen versiokin on mahdollinen, jos metallisen hinta osoittautuu liian kovaksi. Lasi on poissa laskuista. Yksi mitä myös on mietitty, olisiko mahdollista "levyttää" kaiteet piiloon, eli yhtenäiseksi umpinaiseksi pinnaksi. Tosin silloin taas avomallin askelmat näyttäisivät hassuilta.

Uutta kaidetta tarvitaan portaiden lisäksi myös yläkerran parvelle, joka jää ylimmässä kuvassa juuri tuonne palkkien taakse piiloon. Nykyisellään parvelle menee portaat pojan huoneesta; kaideremontin yhtydessä siirrettäisiin kulku tuonne yläkerran aulaan, sinne sopisi kapeat kierreportaat.
Pelkäänpä että aika hintava urakka tässä on tiedossa, kääk.

Löytyykö teidän lukijoiden joukosta portaikkoaan remontoineita tai uudistaneita? Osaatteko sanoa onko metalli puuta (kovin paljon) kalliimpi vaihtoehto? Tai muita hyviä vinkkejä, vaikkapa suosituksia täällä Oulun seudulla toimivista porrasfirmoista?

Mukavaa huomista isänpäivää jokaiselle!



/ we are going to replace our old wooden stairs. Thinking about simple, white, metal stairs.


04 marraskuuta 2014

Ja valkeus tuli!













Pahoittelen paatoksellista otsikkoa, mutta oli pakko! 
Me ehdittiin kuin ehdittiinkin saada valmista ennen lauantain juhlia (listojen puuttumista ei lasketa) ja tämä valkaisuoperaatiomme jakoi paljon mielipiteitä vieraidenkin keskuudessa. Me itsekin ollaan oltu vähän että joo, eiku ei. Joo. 

Kontrasti on tällaisenaan vähän hassu, kun yläpuolella loistaa sama vanha, tumma mänty. Mutta kunhan saadaan yläkerroksetkin maalattua, saadaan sitä mitä ollaan tavoiteltu kokoajan eli avaruutta ja valoa, mitä tämä yhdeksän metrin huonekorkeus mielestämme ansaitsee. 
Vähän mä kyllä jossittelen vielä, että ehkä sittenkin olisi vain pitänyt maalata paneelit eikä levyttää, mutta mut mut. Kyllä tämä on vanhaa parempi, vai mitä te olette mieltä?

Talon henki ja ikä kyllä saa näkyä jossain määrin aina, ja siksi jätämme nuo kattopalkit alkuperäisasuunsa (muistuttamaan pimeämmistä ajoista, tsih).







29 lokakuuta 2014

ei panniikkia!






Voi että! Tiiättekö sen tunteen, joka on vähän niinkuin paniikki, mutta ei sellainen paniikki että paniikissa tekisi oikein kovasti hommia paniikin poistamiseksi, vaan sen sijaan seisoo lamaantuneena paikallaan ja vaan tuijottaa tyhmänä eteensä kun ei tiedä mistä aloittaa?
No mulla on just nyt semmoinen lamaantunut tuijotus -hetki tässä näin.

En ihan tarkkaan tiiä, mitä aattelin kun aattelin järjestää olohuoneen remontin ja esikoisen kymppisynttärit (koko suvulle!) samalle viikolle. En tainnut aatella, siihen tulokseen oon tullut.
Nyt meillä on keskiviikkona tilanne tämä ja seuraavan kahden päivän aikana meidän pitäisi hioa seinät, maalata seinät, maalata madallettu katto kahteen kertaan, siivota parisataa neliötä taloa ja pyyhkiä kaikilta pinnoilta kaikki se pöly mitä tästä remontista syntyy, leipoa kaksi kakkua ja pari piirakkaa ja koristella Halloween -synttärit.

Ei kele.










20 lokakuuta 2014

pala aulaa









Taulukollaasia olen rakennellut eteisaulaan varmaankin jo kuukauden päivät. Se muuttuu vieläkin päivittäin. Pitäisi antaa sen jo olla, ja siirtyä muihin seiniin jo. Mutta niiden kanssa on tenkkapoo meneillään ja muihin huoneisiin en uskalla suoda just nyt aatostakaan, sen verran remppastressit kivistää.
Ehkä minä paneudun seuraavaksi tuon vanhan tuolin kimppuun - tahtoisin löytää jostain konjakin väristä nahkaa ja päällystää sen sellaisella.

Nämä vanhan talon lastulevyseinät ovat aivan mahottoman epätasaisia! Oli pähkäilyä kerrakseen miten niden kanssa toimittaisiin, kun päiväkausien hiomisen ja pakkeloinnin jälkeen ei tahtonut tulla tarpeeksi miellyttävää tulosta. Lopulta päädyttiin käyttämään struktuurimaalia (Teknoksen Kolibri). Lopputuloksena seinät, joista vierailijat kysyvät mm. "teittekö kännissä" tai "lapsetko teki" ja "milloinkas te hiotte tuon seinän?". Hih hih.

Kyllä se niin on, että tässä talossa yksikin valmis ( ja valkoinen!) seinä on voitto, ja siitä me ollaan ilosia.


psst! kiva kun ootte siellä vielä, toverit! Vastailen kommentteihinne pian.




16 lokakuuta 2014

blogiloma takana













Hei vaan sisaret, toverit! Virkavapaa on päättynyt ja sehän täytti aivan mainiosti tehtävänsä. Eli lepuutettu on bloggaajan hermoja ja muitakin jäseniä ja nyt jaksaa taas aivan uudella tarmolla.

Pikaiset kuulumisoksennukset: kotosalla vauhti on pysynyt ennallaan, kaikennäköistä on taas tehty ja saatu remontteja eteenpäin. Eteishallissa on valkoiset seinät, leffahuone on rakentunut puolivalmiiksi (jos en ole puhunut aiemmin leffahuoneesta niin älkää ihmetelkö - sellainen ei ollut suunnitelmissakaan vaan se tehtiin vähän vahingossa), on rakennettu ruokapöytä, tehty disainlöytöjä ja entisöity niitä. Maalailtu kynsiä pihlajanmarjojen värisiksi ja taivasteltu syksyisten pihatöiden määrää. Syksy totisesti yllätti nämä omakotitaloasujat.

Mutta mikä parasta; ensi viikolla aloitetaan v i h d o i n olohuoneen seinien levytys ja valkoiseksi maalaus.

Minäpä palailen näihin pian yksityiskohtaisemmin, hihkaiskaa hep jos siellä vielä ootte!