20 lokakuuta 2014

pala aulaa









Taulukollaasia olen rakennellut eteisaulaan varmaankin jo kuukauden päivät. Se muuttuu vieläkin päivittäin. Pitäisi antaa sen jo olla, ja siirtyä muihin seiniin jo. Mutta niiden kanssa on tenkkapoo meneillään ja muihin huoneisiin en uskalla suoda just nyt aatostakaan, sen verran remppastressit kivistää.
Ehkä minä paneudun seuraavaksi tuon vanhan tuolin kimppuun - tahtoisin löytää jostain konjakin väristä nahkaa ja päällystää sen sellaisella.

Nämä vanhan talon lastulevyseinät ovat aivan mahottoman epätasaisia! Oli pähkäilyä kerrakseen miten niden kanssa toimittaisiin, kun päiväkausien hiomisen ja pakkeloinnin jälkeen ei tahtonut tulla tarpeeksi miellyttävää tulosta. Lopulta päädyttiin käyttämään struktuurimaalia (Teknoksen Kolibri). Lopputuloksena seinät, joista vierailijat kysyvät mm. "teittekö kännissä" tai "lapsetko teki" ja "milloinkas te hiotte tuon seinän?". Hih hih.

Kyllä se niin on, että tässä talossa yksikin valmis ( ja valkoinen!) seinä on voitto, ja siitä me ollaan ilosia.


psst! kiva kun ootte siellä vielä, toverit! Vastailen kommentteihinne pian.




16 lokakuuta 2014

blogiloma takana













Hei vaan sisaret, toverit! Virkavapaa on päättynyt ja sehän täytti aivan mainiosti tehtävänsä. Eli lepuutettu on bloggaajan hermoja ja muitakin jäseniä ja nyt jaksaa taas aivan uudella tarmolla.

Pikaiset kuulumisoksennukset: kotosalla vauhti on pysynyt ennallaan, kaikennäköistä on taas tehty ja saatu remontteja eteenpäin. Eteishallissa on valkoiset seinät, leffahuone on rakentunut puolivalmiiksi (jos en ole puhunut aiemmin leffahuoneesta niin älkää ihmetelkö - sellainen ei ollut suunnitelmissakaan vaan se tehtiin vähän vahingossa), on rakennettu ruokapöytä, tehty disainlöytöjä ja entisöity niitä. Maalailtu kynsiä pihlajanmarjojen värisiksi ja taivasteltu syksyisten pihatöiden määrää. Syksy totisesti yllätti nämä omakotitaloasujat.

Mutta mikä parasta; ensi viikolla aloitetaan v i h d o i n olohuoneen seinien levytys ja valkoiseksi maalaus.

Minäpä palailen näihin pian yksityiskohtaisemmin, hihkaiskaa hep jos siellä vielä ootte!



11 syyskuuta 2014

heipat






Se on kuulkaas virkavappaan paikka siinä kohtaa, kun hoksaa alituiseen miettivänsä kuinka pitkä aika edellisestä postauksesta on, ja että mitäkähän pitkäveteistä jaadajaadaa sitä seuraavaksi vääntäisi väkisin omaan blogiinsa. Eihän se niin saa mennä! Ei. 
Lähenpä siis määrittelemättömän mittaiselle mietiskelyretriitille tästä ja palailen toivon mukaan sitten kun on taas uusia ideoita. 
Heissulivei!




06 syyskuuta 2014

nukkumanurkka / sleeping corner





Meidän kuopus täytti kesällä viisi vuotta. Kehno nukkuja hää on aina ollut, viiteen vuoteen en muista kovinkaan montaa yötä että oltaisiin miehen kanssa saatu kaksin nukkua sängyssämme. Viimeistään kolmen maissa yöllä on alkanut kuulua paljaiden jalkojen läpsytystä ja tyttö on kiivennyt meidän väliin nukkumaan. Aamuisin on herätty kaikki sitten sievältä ässän mutkalta, mä oon ottanut tavakseni laskeutua alemmaksi sängyssä jolloin tyttö on kietonut koipensa mun kaulan ympärille.

Nyt muuton jälkeen laps on kokonaan kieltäytynyt nukkumasta omassa huoneessaan (yläkerrassa kuulemma kummittelee!) ja unet on nukuttu meidän makuuhuoneen lattialla patjalla. Edistystä sekin, mutta nyt syksyn tullen tuo lattianraja alkoi käydä vähän vilpoisaksi, joten kun ystävä tarjosi minulle vintiltään ruostunutta ja likaista metallihetekkaa, otin sen riemusta kiljuen vastaan.

Ja näin hieno siitä tuli!
Kyllä meinasi usko loppua kesken, ja itseasiassa minä jo luovutinkin. Onneksi tuo puoliso on sinnikkäämpää sorttia ja laulatti hiomakonetta autotallissa monta päivää. Yksi kerros maalia riitti, ja sänky sai näin uuden elämän. Kyllä tulee aina hyvä mieli tällaisista projekteista, tällekin jäi hintaa 17,80 euroa eli maalien verran.


05 syyskuuta 2014

seuraava projekti / next project


Tiedättekö tunteen, kun aloittaa jotain ja tajuaa pian, että koko juttu paisuu aivan liian isoksi? Hommat jää kesken ja pelkkä asian ajattelukin saa sapen kiehumaan ja luovutusmielialan valloilleen.


Talon remontti alkoi keväällä tästä tilasta, eli eteishallistamme (halli kuulostaa vähän mahtipontiselta, mutta ei me tälle tilalle muutakaan nimeä keksitty). Tämä on se tila, minkä taloon tulevat ensimmäisenä näkevät, ja tästä on kulku joka puolelle taloa. Kovin on ankea, pimeä ja toimimaton tila meillä tämä.
Juuri remontoitu arkieteinen tulee kuvassa vasemmalle, vanhempien makuuhuone oikealle.

Tätä ylemmässä kuvassa näkyvää seinänpätkää on jatkettu reilulla metrillä, jotta saatiin seinän takana oleva työhuone/pukeutumishuone vähän yksityisemmäksi. Pistorasia täytyy siirtää pois keskeltä seinää.
Hallin seinät oli tapetoitu kauttaaltaan sillä laventelin värisellä tapetilla, ne olen onneksi jo saanut riivittyä pois. Heti muuttomme jälkeen uusimme talon käyttövesiputkistot, ja tuossahan ne kaapiston vieressä menevät kivasti keskellä seinää (keittiö on seinän takana). Vähän lisää haastetta remonttiin tuo niiden piilottaminen.




Talossamme onneksi riittää säilytystilaa, joten tuo liukuovikaapisto lähtee. Vastapäisellä seinällä oleva kaapisto kätkee sisäänsä tekniikkaa, joten sen on jäätävä. Saa kuitenkin valkoista maalia päällensä, vaikka mieli tekisi hankkia siihen uudet, sileäpintaiset ovet. Pienellä budjetilla kuitenkin kun mennään niin maali tulee aina edullisemmaksi. Me aletaan miehen kanssa jo olla aikamoisia maalarimestareita, sen verran paljon on maalilitroja kulutettu jo tähän mennessä.

Pakko myöntää, että tämä urakan aloittaminen - tai siis jatkaminen - tuntuu aivan ylivoimaisen väsyttävältä. Kattokin pitäisi maalata. Mutta kun on kerran aloitettu, niin se on loppuun tehtävä! Sinnillä siis työhaalarit niskaan ja hommiin, tässä tulevan viikonlopun ohjelma.
Rennompaa viikonloppua kuitenkin teille, toverit!



02 syyskuuta 2014

think of your own ideas



Musta Ovi haastoi minut kirjoittamaan vähän tulevista sisustustrendeistä; alunperin haaste on lähtöisin Modernisti Kodikkaalta.
Vaikka seuraankin paljon sisustusmaailmaa ja ainakin toivon olevani "ajan hermolla", en taida lähteä nimeämään tulevia trendejä; muut tekevät sen paljon minua paremmin. Mutta tämä aihe itsessään on tosi mielenkiintoinen ja ajattelin omia ajatuksiani siitä vähän teillekin avata.

Olette varmasti huomanneet, ettei hajottamon kuvissa vilise trendikkäitä kynttilänjalkoja, lehtitelineitä tai sohvapöytiä. Varmasti suurin syy siihen on se, että meillä on sisustamiseen todella pieni budjetti jossa ei ole tilaa kalliille designesineille tai vauhdikkaasti vaihtuville hittituotteille. Ja se on minusta hyväkin, on pakko käyttää luovuutta, tuunata olemassaolevaa ja etsiä korvaavia, kauniita juttuja kierrätyskeskuksista ja roskalavoilta. Tai äitimuorin varastokopista.
Entä jos minulla olisi käytettävissä enemmän rahaa? Silloin satsaisin designiin, totta kai (tästä voisin tehdä ihan oman postauksensa). Mutta en usko, että silloinkaan hankkisin samaa mitä muilla. Aina pitää olla vähän vastarannankiiski.
Ja aina on se eettinen puoli mielessä myös, eli tarvitsenko todella tätä?



Toki välillä sorrun trendeihin, ja edellisessä kodissa kokeilin muunmuassa pastellisävyjä. Niiden keskellä tuli verkkarimuijalle vähän neitimäinen fiilis. Omaa tyyliä en halua nimetä, eikä sitä olekaan, mutta liian siloiteltu ja nätti ei taida olla minun juttuni.
Ja löytyyhän meiltäkin se eräs pahamaineinen paperikassi ja pari valokuvaprinttiä, jotka löytyvät nyt joka toisen lattialta ja seinältä. Sekä kuparinsävyinen valaisinpari.
Joskus sattuu myös onnekkaita vahinkoja, niin kuin tuo meidän makuuhuoneen seinän väri - en tiennyt lainkaan sen olevan nyt niin trendikäs sävy kun sitä seinäämme sudin.

Jo pitkään on ollut vallalla lattioiden valkaisu, ja myönnän että on minullakin käynyt moneen kertaan mielessä miltä kotimme näyttäisi, jos lattia ja seinät olisivat vitivalkoisia. Se olisi niin ihanan trendikkään tanskalaista.
Mutta haluan silti uhmakkaasti pitää kasikytlukulaisen mosaiikkiparkettini ja näyttää muillekin, ettei laatulattiaa tarvitse maalata jotta koti olisi kaunis - ja ehkä jopa trendikäs jonain päivänä.



Huomaan kyllä itsessäni sen, että yhä vähemmän jaksan innostua vallalla olevista sisustustrendeistä, kuin vielä esimerkiksi kolme vuotta sitten.
Sisustaminen on mielestäni kehittymisprosessi, jossa ensin seurataan muita ja lopulta löydetään se oma tie. Minä toivon olevani ainakin menossa sinne tienhaaraan jo.

Toivoisin meille suomalaisille sisustajille enemmän omaperäisyyttä ja uskallusta kokeilla omia juttuja. Itse tykkään vähän vinksallaan olevista kodeista, sellaisista, jotka eivät noudata mitään tiettyä tyylisuuntaa orjallisesti vaan ovat omalla tavallaan boheemeja; oli kyse sitten teollisuusloftista tai mummonmökistä. Haluan myöskin oman kotini olevan sellainen.



Olen miettinyt paljon, millainen kotini olisi jos sisustusblogeja ei olisi. Jos sisustusblogeja ei olisi, olisinko koskaan löytänyt näin palavaa intoa sisustamiseen? En välttämättä - onneksi siis on.

Taisi mennä vähän ohi aiheen jo, mutta kertokaapa tekin lukijat omia ajatuksianne!


Kuvat inspiraatiokansioistani Pinterestissä; lähteet: 1 / 2 / 3 / 4



31 elokuuta 2014

leivottiin / baking









Minä oon leipureiden sukua. On kakkumaakareita ja leivän leipojaa suku pullollaan. Kotikotona oli leivinuuni, ja sen äärellä touhus mammat ja mummot vuosikymmeniä. Oi se huumaava tuoksu, mikä leiviuunia lämmittäessä lähtee, ja se uunituore leipä, johon voi sulaa päälle!
Kotikoto kun myytiin pari vuotta sitten, harmiteltiin kuorossa että millä sitä nyt leivotaan, kun sähköuunilla ei vaan saa tehtyä kunnon leipää ja pullaa. Mutta sitten me ostettiin tämä talo, ja saatiin tuo jumalaisen tärkeä leivinuuni kaupantekijäisiks. Ja niin taas on suvun naiset (ja miehet) leivän syrjässä kiinni.

Itse söin noin kolme kokonaista rieskaa tänään. Ja varmaan ainakin kahdeksan pullaa. Seuraavaksi käperryn sikiöasentoon sohvalle tekemään hiilarikuolemaa, heissan vaan!