19 elokuuta 2014

DIY kenkäloota vanerista / DIY shoebox from plywood



Mää en nyt muista, mistä sain idean tähän kenkälootaan, mutta se idea tuli jo ensimmäisellä käynnillä tässä talossa ja nyt se on valmis. Jei!

Tämä rakentui sillä lailla, että minä piirsin ideani paperille ja mies teki. Korostetaan nyt että mies ei ole puuseppä eikä mikään muukaan käsityöalan tyyppi, mutta sitäkin uutterampi kokeilemaan.

Nyt jälkikäteen ajateltuna aika monta juttua olisi pitänyt tehdä toisin (se telkkarin remonttireiska tarvis varmaan aimo läjän rauhoittavia tämän nähdessään), mutta tämä on kuitenkin tosi herttanen ja toimiva kapistus, ja kerrassaan hyödyllinen isolle perheelle. Voisinpa väittää että kaikkien paitsi talon isännän (jolla on kenkäfiksaatio ja miljardi paria kenkiä) kaikki kenkulit mahtuu jokaisen omaan laatikkoon. Tilaa siis säästyy ja kaikki on tuossa eteisessä käden ulottuvilla. Turha siis mukuloidenkaan väittää että kenkää olis hukassa aamukiireissä..


Laatikkoja on viisi, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Runko rakennettiin halvimmasta puutavarasta, ja siinäpä tuli moka kun säästettiin väärässä kohtaa; puu on vähän kieroa ja vinkurallaan osin, ja sekös aiheutti ongelmia vanerivaiheessa. Sympaattisen erikokoisia rakoja on kansien välillä näkösällä, jos oikein tarkkaan tiirailee. Kertopuuhun olisi siis pitänyt satsata, vaan kun pienellä budjetilla tehdään niin sitten pitää tehdä vaikeimman kautta, heh. Ärräpäitä sai aikaan myös vanhan talon vinot seinät!


Tätäkin pakerrettiin siis vähällä rahalla, vaan vanerihan ei mitään halpaa ole. Koivuvaneria edullisempaa on havuvaneri, mutta me haluttiin tätä kauniimpaa koivuista. Vaneripalat tilattiin Oulun Laatuvanerista valmiiksi mittoihin leikattuina, ja niille jäi hintaa 120 euroa.
Esivalmisteluina jokainen palanen lakattiin huolellisesti kahteen kertaan matalla kalustelakalla.


Vaneripaloja tuli siis yhteensä 15; viisi soiroa, viisi kantta ja viisi palaa sivulle. Kannet kiinnitettiin soiroihin pianosaranoilla (noin 3 euroa kappale, Bauhausista).
Alunperin olisin halunnut sivupalan yhtenäisenä, mutta koska laatikolla on pituutta yli 3 metriä, ei niin isoa vaneripalaa ollut saatavilla.
Sivuseinät ja laatikostojen lattiat ovat kovalevyä, jota saatiin satsi ilmaiseksi tuttavalta. Tätä hankittaneen kyllä lisää jotta saadaan seinän puolellekin suojaa; tarkoituksena ei kuitenkaan ole nakella märkiä tai kuraisia kenkiä tuonne, mutta käytännössä niin varmaan kuitenkin käy.

Ja lopuksi sitten leikkelin lempparivyöni (kutistunut kesän aikana kaapissa omituisesti) ja niistä tehdyt silmukat ruuvattiin kansilevyyn kiinni. Onneksi kekkasin tuon vyöhomman, koska mulla tuli kansien kanssa mittavirhe - alunperin kaavailin kantta tulevaksi noin sentin yli rungon, jotta vetimiä ei tarvittaisi. Vaan hyvä se on noinkin!

Mitä siis tarvitset tällaisen tekoon?

-Kertopuuta tarvittava määrä runkoa varten
-Vaneria, me käytimme 12 mm paksua koivuvaneria
-Kalustelakkaa/vahaa tai muuta suoja-ainetta vanerille
-Kovalevyä väliseiniä ja lattiaa varten (lattiaan käynee myös mittaan leikattu kuramatto)
-Kulmarautoja tsiljoona
-Pianosaranoita
-Suorat seinät, hyvä logiikkapää ja helkkaristi hermoja.

Täältä voit vielä tsekata, miltä runko näytti rakennusvaiheessa.




12 elokuuta 2014

naattina






Meikä taitaa olla semmonen meteopaatti, vai mitä ne nyt olikaan ne tyypit jotka auringonpaisteella maanisesti kiipeilevät puihin ja reipastelevat vasara kourassa aamusta asti, kun taas näin vesisateen sattuessa haahuilevat haamun lailla silmät ja kalsarit puolitangossa pitkin kämppää ja kompastelevat likapyykkeihin ja kissoihin. Mää oon just se!
Ja sadepäivinä otetaan vaan tummanpuhuvia tunnelmointikuvia ja ollaan jakamatta mitään remonttiasioita blogissa. Että semmosilla mennään tänään tiistaina, ta-taa.


08 elokuuta 2014

Koululaistytön uusi huone


Iloisna mielin saan esitellä taas aherruksen tuloksia. Meidän esikoistytär taapersi tänä aamuna neljännelle luokalle, ja sen kunniaksi hän sai myös remontoidun huoneen. Koska ikää on jo (vasta!) vajaat 10 vuotta, suunniteltiin huone ja sen värimaailma ihan yhdessä. Tai no oukei, äiti iski väriläiskiä vähän puolipakolla mukaan, muuten oltaisiin oltu aivan liian romanttishempeällä linjalla liikkeellä. 

Budjettia ei ollut oikeastaan ollenkaan; ainoa mihin meni rahaa olivat maalit ja tapetti. Kaikki huonekalut ja tavarat olivat joko ennestään meillä, tai sitten kirpputorilta tai muuten reilulla halvennuksella saatuja. 


Huoneen pääväritys kuitenkin on valko-musta-roosa (monessa eri sävyssä) ja sekaan on heitelty turkoosia ja vähän keltaistakin. 


Olen jakanut huoneen eri toimintoihin sillä toivomuksella, että tuo ei-niin-järjestelmällinen -laps saisi huoneen paremmin pidettyä siistinä. Oviseinällä on iso Bestå-kaappi leluja ja kirjoja varten, ja nurkkaan rakennettiin vanhoista puulaatikoista nukkekodin tapainen tekele. Taustat tapetoitiin jämätapeteilla. 


Tässä kolossa on kuulemma ihan kelpo leikkiä, sanoo lapsi.


 Huoneen ainoalta täyskorkealta seinältä löytyy työskentelypiste. Pöytä on vanhempieni ikivanha, alunperin kellastunutta mäntyä kauttaaltaan ollut raskas rotisko. Minä maalasin kalustemaalilla laatikoston mustaksi ja mies hioi pöytälevyn puupinnalle, joka sitten lakattiin kalustelakalla. 
Ikean löytöpisteestä löysin hupaisan halvalla Bråkig-valaisimen sekä jalaksen pöytälevylle. 

Työtuoli jäi talon edellisiltä omistajilta; maalasin jalat mattamustiksi ja korvasin vanhan, revenneen verhoilun kaapista löytyneellä Marimekon kangaspalalla. 


Tapettikin on Ikean Bråkig-mallistosta. Jännän värinen se on, ehkä sanoisin että nude/beigeen vivahtava roosa. Ihan siksi ostin, kun oli niin halpaa. 


Katon maalaaminen oli muuten aivan järkyttävän kova homma. Siinä on kolme kerrosta Tikkurilan Siro2-maalia ja nyt odotellaan talvea, jotta nähdään miten raot elävät ja tarvitseeko päällemaalata vielä kertaalleen.


Huoneen ikkunaseinällä saapi esiteini tälläytyä ja katsella kaunista nassuaan peilistä. Tuo puukarahka kulki tänne edellisestä kodista, ja siippa oli sitä jo moneen kertaan heittämässä pois vaan en antanut. Sanoin että kyllä sille paikka löytyy ja kah, niin löytyikin!



Huoneessa ovet ja ikkunanpielet saivat jäädä ruskeiksi. Ehkä sitten joskus hankimme koko taloon uudet väliovet, siihen asti nuo hyväkuntoiset ja täyspuiset saavat kelvata. 

Oh la la - taulu on nolostuttavan räikeä teeseitsekopio Kärkkäisen vastaavasta. Vaan en minä kehannut maksaa kolmeakymppiä taulusta kun saatoin tehdä itse ihan ilmaiseksi.


Näin mahottoman rustiikkista huoneessa oli aikaisemmin! Tämä kuvan tosin on viereisestä pikkusiskon huoneesta, mutta täysin identtinen tämän remontoidun huoneen kanssa. Minä kyllä aattelin kerätä muutaman kuukauden hermoja ennenkuin käyn tämän kimppuun.

Semmosta tällä kertaa, lystiä viikonloppua toverit!


07 elokuuta 2014

Projekti arkieteinen, vol I



Kyllä täällä talossakin tapahtuu, blogihiljaisuudesta huolimatta! Eteistilojen kimpussa ollaan nyt viimeiset viikot pakerrettu. 



Talossamme ei alunperin ollut kunnollista eteistä ollenkaan. Ulko-ovesta tullaan sisään neliön kokoiseen tuulikaappiin, jossa ei ole lainkaan ehjää seinäpinta-alaa vaan oviaukko jokaisella seinällä. Tuulikaapin jälkeen tullaan kyllä isoon aulaan/halliin (vilahtaa ylemmässä kuvassa oikealla) jossa on paljon kaappeja vaatesäilytystä varten, mutta sellainen lapsiperheille tärkeä arkieteinen puuttui täältä kokonaan. 

Tuulikaapista oli käynti kuitenkin tähän pitkään tilaan, jossa edellisillä asukkailla oli molemmilla seinillä pelkkiä kaapistoja, eikä tila palvellut oikein mitään tarkoitusta. Alusta alkaen visioitiin tähän sellainen kunnon suurperheen eteinen, ja sellainen on nyt vihdoin hyvää vauhtia valmistumassa juuri koulujen alkuun.

Tapettiseinän puolipaneeli oli vähän pakollinen ratkaisu, sekä hinnan että käytännöllisyyden puolesta. Alas asti ei haluttu tapettia laittaa, koska tämä on se seinä mihin kiukkuiset mukulat potkaisevat kenkänsä ulkoa sisään tullessaan. En myöskään halunnut pelkkää maaliseinää, koska tiedän kuinka vaikea niitäkin on eteistiloissa pitää puhtaina. Siispä kun yläkerrassa remontoitiin tyttären huonetta ja sieltä lähti ehjinä paloina tummanruskeaa puolipaneelia seinistä, keksin siirtää paneelit tänne eteiseen ja maalata ne valkoiseksi. Vähän turhan romanttinenhan tuo on mun makuuni, mutta tapetilla ja muulla yritetään asiaa vähän tasapainottaa. Uskon että käytännössä puolipaneeli kuitenkin toimii hyvin, just tässä tilassa.


Huone on reilut kolme metriä pitkä, ja koko ikkunaseinän mitalta rakennetaan tähän nyt kenkälaatikostoa. Tuota niin rakastamaani koivuvaneria haluttiin ehdottomasti tähänkin taloon isona pintana, ja sen kaveriksi oli tietysti pakko saada rulla Cole&Sonin Woods-tapettia, jota edellisen kodin kodinhoitohuoneessakin oli. Siihen vaan ei kyllästy ikinä!

 Vaikka meitä onkin "vain" viisi henkeä, niin kenkiä on kymmeniä ja taas kymmeniä pareja, joita lähes kaikkia käytetään päivittäin. Jokainen perheenjäsen saa siis oman kenkälaatikkonsa tuosta ikkunaseinältä, ja sen päälle on muksuillakin hyvä istua kenkiä sitomaan. Laatikkoseinälle tuunataan vanhaa isoa hattuhyllynaulakkoa, tapettiseinälle tulee yksittäisiä koukkuja ja ripustimia ja kenties jokin pieni peili. Valaisimiksi kaavaillaan mustia, moderneja kohdevalaisimia ja parkettilattia on tarkoitus kokonaan peittää kumipohjaisella, mustalla kuramatolla. 
Nyt kun vielä toivuttaisiin näistä tautiloisista niin saataisiin hommat päätökseen.




vielä vähän asuntomessuista



Taidatte olla saaneet jo överit asuntomessupostauksista, mutta halusin koota vielä omia suosikkijuttujani yhteen postaukseen. (Tämäkin olisi tullut eetteriin jo alkuviikosta, jos ei meikäläiseen olisi iskenyt vuosituhannen flunssa. Olen niin harvoin kipeänä että nämä muutamat päivät on menny vaan sohvalla valittaessa kuin miehet konsanaan!)

Mutta asiaan. Meikäläinenhän sai kunnian toimia Styleroomin ja Meidän Talon:n messulähettiläänä, ja täältä voitkin käydä lukaisemassa mitä suosikkeja poimin pohjaratkaisut -teeman alta. 

Oli aika haastavaa kulkea ruuhkaisissa taloissa ja yrittää hahmottaa, miten pohjaratkaisut käytännössä toimivat. Oikeastaan nuo valitsemani kohteet olivat kuitenkin ainoat, joissa kulkiessa heti tuli sellainen "hyvä flow". Ehkä valinnat olisivat olleet muunlaisia, jos olisi kiireettömämmin ja ilman ruuhkia ollut aikaa kuljeksia ja katsella.

Vaikka asuntomessujen pääosassa onkin nimenomaan rakentaminen ja sen erilaiset ratkaisut, niin toivoisin kyllä enemmän panostusta - rohkeutta! - sisustuksiin. Onneksi erikoisia ratkaisuja löytyi kuitenkin ja ne helmet muiden joukossa kyllä saivat hymyn huulille. Tässä vielä kaksi mun suosikkia ihan puhtaasti sisustusnäkökulmasta katsottuna:


Muurametalojen kohde 38, Villa Muurame oli ihan suosikkini jos puhtaasti sisustuksellisesti ajatellaan. Mua viehättää kovasti rohkea värien käyttö tässä kohteessa. Kontrastia voi tavoitella muutenkin kuin tuomalla tumman sohvan muuten valkoiseen ympäristöön (mikä tuntuu olevan aika yleinen ratkaisu suomalaisessa sisustamisessa).


Villa Muuramessa on myös suosikkikeittiöni. Ihanasti yhdistetty korkeakiiltoista valkoista ja betonipintaa. Ja hauskaa, että samasta tilasta löytyy rohkeasti kultaa, kromia ja kuparia!


Kaunis makuuhuone. Lautaseinä sängyn takana, tumma seinä ja mökkimäiset yksityiskohdat on tosi jees yhdessä! 


Toinen sisustussuosikkini oli tietysti Skammin Talo, kohde 23. Oli hauskaa nähdä että nykypäivänäkin laitetaan paneeliseinää ja vieläpä rohkeasti puun värisenä. Valkoiseen kattoon yhdistettynä ei ollenkaan hassumpi, tosi kodikas ja lämmin tunnelma oli tässä talossa.


Tämä tila oli suosikkejani koko talossa. Kaikki sävyt niin tarkkaan mietittyjä ja niin täydellisiä keskenään. Aah. 


Mulla on tämä ikuinen rakkaus vaneripintoihin. Skammin talon vaneriset portaikot olivat ihan mielettömän kauniit, ja samoin tämä sänky. Ihanan rauhallinen tila, vaikka sijaitsikin heti keittiön vieressä.


Toinen lempparikeittiöistäni. Kyllä vaan silmiä hivelee nuo sävyt!



Joko itse olet ehtinyt messuille? Sunnuntaihin asti vielä aikaa, ja jos et paikan päälle enää ehdi, niin tsekkaa ainakin Meidän Talon messusivut, joista löytyy kattavasti infoa messuista. 






28 heinäkuuta 2014

loputkin makuuhuoneesta





Heimoi toverit! Kiirusta pitää hajottamolla, tässä kuitenkin vihdoin loput kuvaset meidän makuuhuoneesta. Ensimmäinen täysin valmis huone koko talossa. Aah. Ja se on maan mainiointa, että tämä valmis huone on se tärkein huone, missä levätään öisin jotta jaksaa painaa taas seuraavan päivän remppahommissa.

Ja se on kiva, että tähän huoneeseen ei tarvinnut ostaa yhtään mitään uutena. Eikun joo, verhokiskot ostettiin Ikeasta, mutta verhot ja huonekalut kaikki oli ennestään. Mustan Pentikin varjostimen nappasin kirppikseltä parilla eurolla.

Mitäs tykkäätte? Minä tykkään että talon ikä ja seitkytluvun henki näkyy meillä myös sisustuksessa. Ei liian modernia, ei liian mustavalkoista eikä liian mummolaakaan. Aika retroa juu, mutta ei kai sitä voi ikinä liikaa ollakaan jos retrotalossa asuu, vai mitä.

Yritänpä aktivoitua taas tällä viikolla blogissa; ainakin yksi asuntomessupostaus tulossa ja rapsaa seuraavista remonttikohteista, joita on tällä hetkellä neljä kesken.
Ja me kun niin vannottiin, että huone kerrallaan.





17 heinäkuuta 2014

Asuntomessulippujen voittajat



...ovat nimimerkit Kedolla ja Pikku.  Oikein kovasti onnea molemmille!
Koska kumpikaan onnekkaista ei jättänyt sähköpostiosoitettaan, niin laittakaapas kipin kapin minulle meiliä osoitteeseen tyytis ät gmail.com, niin laitan yhteystietonne eteenpäin! 

Palaan piakkoin messupostauksella, tiistaina kävimme ja olihan se inspiroiva reissu kaikkinensa.


(yhteistyössä Styleroom ja Meidän Talo)